Light of the end

13.03.2017, ILE

Light of the end

 

Jo alkaa pohjolassakin valo taas voittaa, ja rapsakat keväthanget houkuttelevat hiihtämään aamupakkaseen! 

No ei tosiaan, vettä tulee ja laduilla on niin paljon roskaa ja muuta paskaa, että vartin jälkeen on sama onko lähtiessä pohjassa ollut liisteri vai pulveri. Ja vastatuuli puhaltaa sadetta tukien sekä mennessä että tullessa.

Tässä vaiheessa kautta, kun käytännössä yhtäjaksoista reissua on takana viitisen kuukautta, alkaa olemaan herkkä myös epäolennaisuuksista valittamiseen. Olennaisuuksista puhumattakaan. Hommien kolahtaessa kumpuun, ei mielessä ole kuin puoli vuotta hukkaan heitettyä aikaa. Ilman sisältöä. Laiha lohtu on se, että kohta pääsee taas tauolle.

Tätä tekstiä varten pyysin kysymyksiä, jottei menisi pelkästään turvallisen vakiopaskan jauhamiseksi. Kysymyksiä tuli, kiitos siitä, ja on ilahduttavaa että tulosten ulkopuolisetkin asiat kiinnostavat. Vastaus jokaiseen kysymykseen löytyy näiltä riveiltä, tai niiden välistä! Welcome! 

 

 

Tällä hetkellä vieressäni makoilee Mutrun Leevi. Leevin kanssa asustelen ainakin Trondheimin pätkän, yleensä kämppiksiä vaihdetaan aina majapaikan vaihtuessa, nyt kun on kavereitakin hyvin mukana. Leevi katsoo pasilaa, siinä sitten kivasti makoilee ja hihittelee. Yksin iPadilleen hihittelee. Yksinään makoilee tylsistynyt Leevi, tuo selkärangattoman nykynuorison tiivistymä! Tuijottelee näytölle siinä, huonoille vitseille naureskelee...

Näin sitä varmaan Rauno Repomies kuvailisi. Jokunen jakso saattanut tulla katsottua itsekin...

Makuuasento, vapaa-aika ja valmis ruoka kuulostaa korvaan oikein kivalta, ja sitähän se joskus onkin, mutta homma kääntyy ympäri kun sitä toistaa puoli vuotta putkeen. 

Pääosinhan tämä meidän matkustamisemme on odottamista. Pidemmällä tähtäimellä odotetaan kisapäivää, ja toiminnot tähtäävät optimaaliseen kilpailusuoritukseen. Odotus jaetaan pienempiin yksiköihin; odotetaan seuraavaa harjoitusta ja valmistaudutaan siihen, odotellaan sopivaa aikaa syödä, odotetaan sopivaa aikaa mennä nukkumaan. Suurin osa päivistä jakautuu noin kahden tunnin jaksoihin:

1. aamupala+pieni lepo 

2.harjoitus+ lounas 

3. Päivälepo+välipala 

4.toinen harjoitus+päivällinen 

5. Palaverit, käsittely, iltatoimet. 

Koska päivässä on neljästä viiteen tarkalla kellonajalla säädettyä toimintoa, oma aika on pätkitty tunnin-kahden mittaisiin jaksoihin, joiden aikana on aikaa hoitaa siviilielämän asiat sekä yrittää irtaantua hetkeksi suoritusten ajattelemisesta. Kisapäivät ovat toki asia erikseen, keskiarvoisesti mäen verryttely alkaa n. 9.00 ja hiihdon loppuverryttely loppuu n.klo 16. 

Tästä johtuen reissupäivät, jolloin ehtii tehdä jotain muuta kuin maata ja urheilla, ovat melko vähissä. Tälläkaudella muistan sellaisia reissupäiviä kaksi; toinen vietettiin Innsbruckissa ja toinen Prahassa. Tekemisen mahdollisuudet rajoittuvat siis pääosin siihen, mitä hotellihuoneessa voi tehdä. Itselleni, kuten moni varmaan tietääkin, musiikki on tärkeä osa tätä tekemistä, se kun on nykyään niin helposti tietokoneella toteutettavissa. Toki myös kitara on mukana aina kun sen paikanpäälle saa kuskattua. Opiskeluajoiltani muistan sen, miten vastenmielistä ne pari päivän vapaa-aikapätkää oli käyttää lukemiseen. Pöntössä vihelti siperian tuuli, ja alkoi hommasta ilo katoamaan hyvin äkkiä.

Olen kirjoittanut tätä tekstiä nyt puolisen tuntia, ja aikaa kirjoittamiseen on tällä erää jäljellä noin 25 minuuttia!

 

Kaiken kaikkiaan, matkustelun ja kilpailukauden aikana suurimman haasteen muodostaa mielestäni kaavaan kangistumisen kestäminen; päivän täyttää helposti hermostuksissaan pikku jalottelulla, jumppaamisella, ilta- ja aamulenkeillä, ja niin edelleen. Vireystilan kontrasti heikkenee äkkiä; lopulta et ole optimaalisessa vireessä tärkeimmän suorituksen aikana, etkä myöskään rento silloin kun pitää palautua. Ja kierre on valmis, kun huono tulos takoo takaraivossa aamusta iltaan houkutellen ihan pienelle ekstralenkille.

 Jos  joku luulee tässävaiheessa että tietäisin, miten homma sitten pitää hoitaa, niin katsoo tuloslistaa. Jos taas tulee mieleen, että helppohan se on kopioida sen ykkösen päivärytmi ja poks vaan alkaa homma luistaa, niin metsässä ollaan taas. Kopiointi on helppoa, mutta. Toinen rauhoittuu parhaiten kävellessä, toinen syödessä, yksi löytää sisäisen rauhan kirjasta, toinen hierontapöydältä. Fyysinen potentiaali menestyä (esim. Top 3.) löytyy maailmancupissa kisaan pääsevistä 50 urheilijasta joka viikonloppu noin kahdeltakymmeneltä. Koska tuloksen saavuttaa kerrallaan kuitenkin vain kolme, on selvä, että oman pään ja kehon valmius saavutetaan hyvin eritasoisesti. Tässä vaiheessa uran aikana hankittu fyysinen suorituskyky on vain työkalu, ja kyllähän jokainen osaa vasaralla ohi isostakin naulasta lyödä. 

Tästä saatiinkin hyvä aasinsilta Lahteen ja noihin hienosti suomalaisen talvi- ja yksilöurheilun alennustilan katkaiseviin maailmanmestaruuskisoihin!

Kuvaan nyt valmistautumisen perusteet hyvin suurpiirteisesti: jokaisen urheilijan tavoite on olla parhaassa fyysisessä suorituskunnossa arvokisojen aikana. Toteuttaminen vaatii lähinnä fysiologian ja oman kehon toiminnan tuntemusta. Henkisen tilan virittämiseen työkaluja on lukemattomia, psykologi alan ammattilaisena osaa auttaa jokaista oman flow- tunteensa löytämistä kovankin paineen alla. Töitä tekemällä sekin puoli kehitettävissä. 

Ja nyt sitä ollaan sitten puomilla. Tiedät olevasi fyysisesti talven parhaassa kunnossa, muutahan sitä ei osaa toivoakkaan! Mutta.

Palataan siihen naulaesimerkkiin, vaikka sen käyttö alkaneekin jo ensimmäisellä läpilukukerralla hävettäämään.

Kahdellakymmenellä urheilijalla on kädessään vasara, jolla naulan voi pamauttaa sisään. Loput kolmekymmentä ovat varanneet mukaansa kuusiokoloavaimia, akkuporakoneita, kiintolenkkiavaimia, sahoja muiden naulojen katkomiseen, hiomapaperia pilkkuja varten ja niin edelleen. 

Näille kahdellekymmenelle urheilijalle jaetaan naulat, joista osa on valmiiksi käyriä, osa väärinpäin, osa niin isoja ettei yksinkertaisesti vasarassa riitä joulet. Toisinsanoen olosuhteet, välineet, paineet ja muut astuvat mukaan peliin. Lyöntivaiheessa jollakulla käsi hikoaa, toista kaveri vähän tönäisee. Lopulta vaan kolme kaveria saa sen naulan sisään. Ja tälläkertaa minä en saanut . Kyllä minulla vasara oli ja jonkun kerran hyvä naulakin, mutta lopputulokseen vaikuttavat tekijät, siis oma suoritus sekä ulkopuoliset muuttujat, eivät olleet osuneet yhtäaikaa yhteenkään kisaan. 

Yhteenvetona kisoista: hypyistä hyviä oli kolme neljästä; pienen mäen henkilökohtaisen kisan hyppy oli huono.

Hiihtosuorituksista hyviä oli kaksi, pienenmäen henkilökohtaisen kisan sekä joukkuekisan hiihdot. Toki muiden suoritukset myös tähän osin vaikuttavat letkojen muododtuessa, joten fyysistä suoritusta on vaikea arvioida suoraan hiihtoajan mukaan.

Tulosta ei tullut joten en ole kisoihin tyytyväinen, mutta elämä ja työnteko jatkuu.

Maailmancup jatkuu osaltani sijalla 7., jonka säilyttämistä kauden loppuun pitäisin tämän kauden tavoitteiden mukaisena. Oslon perusteella viimeinen viikko tuntunee nälkävuoden mittaiselta, olo on hakattu niin henkisesti kuin fyysisestikin!

Ja mitä kauden jälkeen? No reissuun! Sillä reissulla ei ole aikataulua eikä herätystä, ei lounas- tai päivällisaikaa. On vain aikaa. Reissun jälkeen otan kitaran käteen ja linnoittaudun läppärini ääreen pariksi viikoksi! Ai sitä luomisen tuskaa! Kauden aikaiset sävellykset ovat toistaiseksi melko mollivoittoisia, saa nähdä muuttaako Trondheim tai Schonach tilannetta!

Lopuksi, jotta saadaan tarinalle onnellinen loppu, palataan homman juurille. Tekemisen ilo päivästä toiseen, halu kehittyä, unelma tavoitteiden saavuttamisesta, ja kaikki muut niin hienot urheilun tarjoamat jutut jotka usein tuntuvat itsestäänselvyyksiltä, nousevat vaikeina aikoina suureen arvoon. Hyvien kisojen jälkeenhän sitä on yhtä hymyä ja kaikki tuntuu kivalta, mutta jos tulos ei miellytä, täytyy voima kaivaa muualta. Vaikka tavoitteisiin ei aina päästä ja tulokset eivät ole optimaalisia, on jokaisella urheilijalla oikeus nauttia työstään päivästä toiseen. Itse en ole siinä vielä kovin hyvä, mutta koen kehittyneeni. Se on mielestäni tärkein työkalu, mikä pakkiin on tälläkaudella saatu.

 

-Ilkka

ps. Koska ideana on kirjoitella toistekin, kyselkää ihmeessä aina jatkossakin mieleenne  tuelvia kysymyksiä! Ja ei tarvitse puhua edes urheilusta!